Suomen Luontoterapiayhdistys

Suomen luontoterapiayhdistys nojaa​ toiminnassaan ja arvoissaan ekopsykologiaan. Harri Virtanen kirjoittaa kirjassaan Trauma ja luonto (2022): ”Ekopsykologia etsii kieltä kuvaamaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Eko tarkoittaa kotia (kreik. oikos), psyyke henkeä tai sielua. Logos on sana tai tarina. Ekopsykologiassa on kysymys sielun kodista, tarinasta, joka käsittelee sielun kotia. Olemme vuosisatojen ajan irrottautuneet luonnosta, tehneet eroa ihmisen ja luonnon välille, nostaneet itsemme muiden lajien yläpuolelle ja siten tehneet itsemme kodittomiksi. Meillä ei ole tarinaa kodistamme, maapallosta.” (2022: 21.)

 

Virtanen jatkaa: ”Ekopsykologia syntyi ekologian ja psykologian rajapintaan. Myöhemmin se selkiytyi omaksi tieteenalakseen. Pohjimmiltaan sen viesti on, että me myös olemme osa luontoa. Ekopsykologia on kiinnostunut meidän kärsimyksestämme ja onnellisuudestamme, unistamme, merkityksen etsimisestä, vastuustamme toisia ihmisiä kohtaan ja tietoisuutemme tiloista, kuten ihmiskeskeinen psykologiakin. Se näkee nämä teemat kuitenkin yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen kuin perinteinen psykologia, yhteydessä ei-inhimilliseen maailmaan. Ekopsykologia nousee biologian, evoluutio- ja ympäristöpsykologian, ekologian ja ekofilosofian kentästä. Niitä yhdistää näkemys ihmisestä osana elonkehää sekä kulutusyhteiskunnan kritiikki. Ekopsykologia haastaa ihmiskeskeisen psykologian ja perinteiset terapiamuodot. (2022: 22, 30.)

​